keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Marttyyriuden kauneus.

Minä olen niin urhea. Minä olen uhrautunut. Olen tehnyt parhaani ja kaikkeni yrittänyt. Minä olen kiltti ihminen. Höpö, höpö. Ihan täys mulqvistihän sä olet. Enemmin luotan siihen eukkoon, joka sanoo suoraan, että tahdon olla sellainen paha narttu. Nauraa päälle, että hyi, kun mä olenkin ilkeä. Ja niin nauran minäkin. Se narttu just kertoi kahdella lauseella, että hän tietää ettei ole virheetön ja tietää ettei aina ole kilttikään. Osaa olla itsekäskin. Normaali ihminen.

Olen niin täynnä kaikkia näitä maailman uhrautujia ja suuria auttajia. Minä, minä, minä. Ja sitten, kun minä. Kukaan meistä ei ole niin kiltti. Meillä kaikilla on huonot puolemme. Jos ei niitä ole niin kyllä siellä jossakin on pahasti jotain vialla. Todella pahasti. Tai no niin. Tiedämmehän me mikä on vialla. Se kiltti ihminen on niin hemmetin vakuuttunut omasta hyvyydestään, että tekee mieli repiä omien hiuksien lisäksi senkin hiukset päästä. Eihän kukaan voi elää täysjärkisenä sellaisen rinnalla. Tuntien koko ajan syylliseltä, kun itse olen tällainen arkinen mulkku. Ja tuollaisen enkelin rinnalle olen päässyt. Se marttyyriuden kirkastuma voi tuntea vapaasti ylemmyyttään meihin arkisiin kadun tallaajiin, jotka kompastelevat ja kiroilevat. Ei ihan mennyt niin kuin suunnitteli, mutta onneksi tuo täydellisyyden ruumiillistuma voi lohduttaa meitä, hienovaraisesti ilmentää pettymyksensä käytökseemme. Mutta onneksi hän on niin hyvä, että antaa meille anteeksi, anteeksi meidän ihmisyytemme. Samalla toki voi muistuttaa kuinka hän on, hän on ja vielä kerran hän on.

Ihminen ei selviä hengissä ilman pientä itsekkyyttä. Ihminen ei selviä hengissä, jos on täydellinen. Mitäpä sitä varoa mitään, jos on niin hemmetin perfecto? Tai toisaalta. Jos on niin hemmetin täydellinen niin eihän maailmalla ole varaa menettää niin suurta lahjaa. Se on muuten kumma homma, että marttyyrit yleensä muistavat varoitella kaikkia kaikista vaaroista taivaan ja maan välillä. Maailma voi olla niin vaarallinen ilman marttyyria. Onneksi marttyyri suojelee. Rakentaa turvaverkon, jota ilman et selviä. Voit raadella itseäsi siihen, verkon silmukoiden painuessa lihaasi, tihkuttaen pahuutesi tuottamaa syyllisyyden mustaa kuonaa maan syvimpiin multiin, jotka ravitsevat marttyyrin kukoistusta. Marttyyri on kaunis ja valkoinen, voit ihailla häntä ympäröivää hohtoa. Kuin pienet vihreät ruusun köynnökset kasteessa valkoisten nuppujen loistaessa aamun katveessa. Sinun mädäntyessä mustana ja riutuneena ruhona turvaverkossasi. Kauan eläköön marttyyri - lihan syöjien kuningatar!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti