maanantai 28. huhtikuuta 2014

Mikä vitun voimanainen?

Viime yönä kävin vanhan valmennettavani kanssa puhelinkeskustelua. Hän kertoi eron tulleen. Hän oli kaikkensa tehnyt. Täydellinen tyttöystävä. Kysyin: "Miksi?" Hän haluaa tehdä kaikkensa, jotta toisella olisi hyvä olla. Miksi? Miksi helvetissä naiset vielä 2014 vuonna ovat koulutettu palvelemaan? Miksi? Miksi naiset vuonna 2014 ovat valmisteltu 1950-luvun täydellisen kotirouvan rooliin? Miksi?

Ensin naisista kasvatettiin kotirouvia. Perheen pelastajia. Lasten helliä, kärsivällisiä ja niin helvetin uhrautuvia äitejä. Täydellisiä vaimoja. Tyydytä kaikki miehesi halut, mutta älä vain unohda huolehtia, että jääkaapinkaan alla ei ole pölyä. Seuraavaksi piti hoitaa niin ura kuin kotikin. Ja nyt. Päivän vaatimus ei ole enempää eikä vähempää kuin täydellinen kotirouva, uranainen ja fitness-malli. Pitää huolehtia itsestään. Mikä nainen se sellainen on, joka jättää itsensä huolehtimatta? Oman fyysisen kunnon huolehtiminen kuuluu jo jokaisen kansalaisvelvollisuuksiin. Päivitetään faseen vähän kuinka paljon on treenattu, kulutettu kaloreita. Että kaikki tietäis ettei mulla tarviis olla huono omatunto vaikka illalla otinkin lasin skumppaa. Ja skumppahan on nyt sitä paitsi tyylikästä. Hei, come on! Kyllä kaikki vähintään Fresitalla juhlistaa arkea. Muutama haisulikynttilä siihen perään niin on vielä tunnelmakin napsaistu päälle kuin elokuvissa.

Nyt on lanseerattu uusi nimike: Vitun voimanainen saatana. Mikä vitun voimanainen? Ihan samanlaisia suomalaisia akkoja tässä ollaan kuin ennenkin. Ei meidän geeniperimä ole sadassa vuodessa muuntunut prosentiakaan.

On kyseessä nainen tai mies, on tehtävä, mitä on tehtävä, kun tulee tilanne vastaan. Mikä SE tilanne on, riippuu ihan kunkin tuurista. Joillain on paskempi tuuri kuin toisilla. Voi, voi. Joillain meistä on älyä pitää suunsa kiinni ongelmistaan ja toisilla taas ei. Taidanpa kuulua jälkimmäiseen ryhmään. Leukojen lonksutus, kun sujuu luonnostaan niin helvetin hyvin. Tuli myöskin muutama kuukausi sitten haukuttua yksi ystävä saatanan idiootiksi, kun se ei voinut sanoa, ettei jaksa ja väsyttää ja elämä on just nyt helvetin vaikeaa. Ai niin. Kerroin sille myös, että puhelin on keksitty. On viime aikoina oppinut käyttämäänkin sitä.


Me vain kaikki kannamme elämämme eri tavoin. Jos voimanaiseksi lasketaan tällainen pässinpää, jolle kohtalonkoura on suonut opettaa muutamia asioita niin sitten varmaan olen voimanainen. Ja mitä sitä paskaa? Itkeä pillitän. Tunnen kuinka rankani katkeaa, kun en jaksa kantaa edes arkea. Kiroilen turhautuneena. Jos voin vältellä epämukavia asioita, välttelen. Jos voin olla sovussa, vaikka kuinka kyrsisi, olen hiljaa. No, ainakin useimmiten. 


Omien tyttärieni kanssa minulla on yksi tavoite: Kasvattaa heidät onnellisiksi. Mitä tahansa he haluavat tehdä ja olla, kunhan  he ovat silloin onnellisia ja osaavat nauttia siitä. Jos minä onnistun, heitä voitte kutsua voimanaisiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti