Migreeni puskee ja selkäkin on paskana. Missä vika?

Joskus sitä huomaa liikaa asioita, kun on ihan liikaa eläinten kanssa. Oppii havannoimaan ihan liikaa. Rekisteröimään ja tekemään johtopäätelmiä. Oikeasti hemmetin inhottavaa. Ja tässä yksi tämän inhottavuuden johtopäätöksiä.

Allekirjoittaneen oman tilastoiman oman heikon datamuistin takarajalle tallennettuihin tilastoihin on kertynyt niin migreenistä kuin selän ongelmistakin kärsivistä pieniä mielenkiintoisia seikkoja. Perusmoodi: Minä pystyn. Minä jaksan. Olen iloinen. Olen pirteä. Olen energinen. Olen mielenkiintoinen ihminen. Olen huumorintajuinen. Aikataulut puskee niskaan, mutta ei tunnu missään. Oikeasti ei tunnu missään. On omituista olla kotona ilman ohjelmaa. Varsinkaan yksin. Hei ja näytänkin ihan hyvälle. Huolehdin itsestäni. Onko tullut koskaan mieleen, että kehonne ja mielenne huutavat lepoa? LEPOA!

Lepo ei ole kaveriporukassa laadukkaalle illalliselle menoa. Porukalla kylpylään menoa parin kuohuvan kanssa. Rentoutuminen ei ole kaveriporukassa baariin lähtöä tai vuoden huikeimpia pippaloita. Lepoa ei ole 10 kilometrin vaellus maastossa koirien kanssa.

Valmentaessa usein muistutan ihmisiä, että myös positiivinen stressi tuottaa stressihormoneja ja jos elimistö ei pääse puhdistumaan, on seurauksena ikään kuin myrkytystila. Kas kummaa, myös koirilla on lisääntynyttä ripuli-, oksennus- ja ihovaivoja. Tuntuu, että aina sattuu ja tapahtuu niin että jotain revähtää tai venähtää. Samaahan ei voi missään nimessä tapahtua ihmisten kanssa? 

Voima-ihminen jyrää! Minä pystyn! Minä jaksan! Suomalainen ei periksi anna! Paitsi migreenille, kun tuntuu, että päähän sattuu niin että tajut lähtee. Aivojen shutdown - Boot The system to reload. Selkään sattuu niin että tuntuu kuin se katkeaisi. Jalat eivät kanna. Your systemi is overloaded - you need to get a bigger powersource or reduce your running programs. Use ctrl+alt+del to reboot your system. Tee jotain! Oma järjestelmäsi antaa varoituksia! Jonkin on muututtava.

Olen ylienergisenä ihmisenä aika kökkö esimerkki. Jankkaan menemään vaikkei enää jaksaisi - aivot narikkaan ja tee kunnes kaikki vaadittava on tehty. Periksi en anna. Prkl. Ja se sisu. Jossain vaiheessa elämä vaan koulutti. Sunnuntai-iltaisin ei ole enää ohjelmaa. Vain olen. Kotona. Oman perheen kanssa. Sängyn pohjalla. Sohvan pohjalla. Vain olen. Syön. Lueskelen. Katson telkkaa. Annan kehon levätä paikallaan ja uusia rauhassa soluja, korjata viikon rasitusten tekemiä mikrotason vahinkoja elimistössä. Annan mielen levätä laiskana. Stressitaso laskee kuin lehmän häntä - laiskana ja letkeänä. Joskus on vain levättävä.