Mistä sinun koirasi lelun "aidot karvat" tulevat?

Katselin tuossa isoa läjää myytäviä leluja. Karvallisia sellaisia. Mieleeni juontui keskustelu viikon takaa. Keskustelu siitä, miten turkikset ovat nyt taas niin muotia, että Englannissa varastetaan koiria turkisten tekoa varten. Painajaismaisesti mieleeni tuli kuva, kuinka koiran lelussa oleva "aito karva" onkin toisesta koirasta. Jonkun lemmikistä. 

Jäin miettimään turkisten käytön etiikkaa koirien leluissa. Samaan syssyyn eräs kaverini julkaisi omalla seinällään kirjoituksen siitä, miten meidän kaikkien valinnoilla on merkitystä ja kuinka meidän kaikkien tulisi tehdä omassa arjessamme parempia valintoja. Onko se koiran motivointi niin tärkeää, että sitä varten täytyy tappaa toinen elävä olento?

Löysin pohdinnan jälkeen kolme omasta mielestäni eettistä ratkaisua. Ne voivat olla väärin jonkun mielestä. Minun mielestäni ne ovat hyviä ratkaisuja. Hyväksyn koiran lelussa turkiksen, joka on vanha - ajalta ennen nykyaikaa - ja menisi muutoin roskikseen. Kierrätysturkis siis. Toinen vaihtoehto on esim. normaalin metsästyksen yhteydessä tulleesta jäniksen karvasta. Jänis olisi ammuttu pataan meneväksi muutoinkin niin miksi ei käyttää jäniksen turkista hyötykäyttöön. Kolmanneksi pidän eettisenä maatilan eläinten teurastuksen yhteydessä mahdollisesti syntyviä sivutuotteita. 

Pitäisikö "aitoa karvaa" lelussa mainostavan yrittäjän pystyä kertomaan, mistä se "aito karva" tulee ja kenestä se "aito karva" on? Jos karva on värjätty hohtavan pinkiksi niin mistä sinä tunnistat kenen karva on kyseessä? Ja toisekseen, jos se karva on värjätty siksi hohtavan pinkiksi niin tiedätkö sinä tai lelun valmistaja, mitä värjäysaineita turkikseen on käytetty? Ovatko turkiksen käsittelyaineet koirallesi turvallisia? Koirien käyttö turkiseläiminä on meillä kiellettyä. Koiria kasvatetaan, että varastetaan turkkien vuoksi - Minkä eläimen turkkeina niitä myydään? Haluatko sinä ottaa riskin, että leikit koirasi kanssa toisen koiran elämällä? Tai minkä tahansa muun eläimen elämällä? 

Ehkä se painajaismainen mielikuva ei ollutkaan niin kaukaa haettua. 

Vanhemman vastuu lapsesta ja koirasta.

Aikuisten oikeasti. Vanhemmat. Kun harkitsette koiran ostamista perheeseen niin katsokaa jo harkintavaiheessa rotu, jonka kanssa jälkikasvunne voimat riittävät. Jos sen on pakko olla sekarotuinen niin huolehtikaa siitä, että tiedätte ettei koiran vanhemmissa ole isoja rotuja. Tai jos se iso koira on pakko saada niin hoitakaa se itse. Älkää päästäkö lapsianne sen kanssa valvomatta lenkille. Tai vaihtoehtoisesti. Kouluttakaa se niin, että lapsikin sen hallitsee. Aikuisten oikeasti.

Nuori poika lenkitti tänään KAKSI kertaa ison sekarotuisen koiran kohti autoni kylkeä. Poika käveli tien laitaa ja koira hyökkäsi kohti auton keulaa. Pysäytin auton ja kysyin osuiko koiraan. Ei kuulemma osunut. Kehoitin poikaa pitämään hihnaa lyhyemmällä ja kertomaan vanhemmilleen ettei hallitse itselleen liian vahvaa koiraa. Sain vastaukseksi ylimielisen hymyn. Poika ehti kävellä auton ohi ja kun ohitin pojan uudelleen, koira hyökkäsi jälleen tempaisten poikaa perässään. Sama näkyi toistuvan perässä tulevan auton kanssa.

Koulutan ammatikseni koiria ja perheemme "isokoira" ei ulkoile lasten kanssa. Koira saa kävellä lasten kanssa niin että kävelen itse vierellä valmiina ottamaan tarvittaessa hihnan. Lapset ulkoilevat koirien kanssa, jotka pystyvät fyysisesti hallitsemaan ja joiden käytösmallit eri tilanteissa pystyn ennakoimaan. Luotatko sinä koiraasi, kun koiran nenän edestä ampaisee jänis tai vastaantuleva koira osoittaa aggressiivisuutta? Voitko ennakoida koirasi käytöksen kyseisessä tilanteessa niin että tiedät lapsesi olevan turvassa? Voithan?