Itsesäälissä möyrimisen ihanuus.

Ai, että se on ihanaa. Kuin neljännes kilon levy Fazerin sinistä. Makeaa, paksua ja suussa sulavaa. Ja jossain vaiheessa lentää yrjö. Mutta sen hetken. Ai, että. Itsesäälin ihanuus. Kauneus. Tunnen möyriväni siinä joka ikisellä kilollani. Kuin sulaneessa suklaassa. Piehtaroin. Joka ikisellä syyllisellä solullani. Joka ikisellä solulla, joka tekee minusta huonon äidin. Huonon vaimon. Huonon ihmisen. Huonon eläimen omistajan. Epäonnistujan. Ihmisen, joka ei pärjää edes tavallisessa harmaatakin harmaammassa arjessa.

Ja sitten nousen.