keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Ei ajatuksia.

Se tyhjä hetki. Se tyhjä tunti. Se tyhjä päivä. Ei vaan jaksa. Tänään minä en jaksa.

No, mikä on vialla? Ei, ei mikään ole vialla. Tänään minä en vain jaksa. Tänään minä haluan vain syljeskellä kattoon. Muistatteko sen vanhan sanonnan? Maata selällään ja syljeskellä kattoon. Suomalainen ilmaisu ajatuksesta, jolloin ei jaksa kuin maata paikoillaan ja tuijotella tyhjyyteen. Jotenkin se vain on niin paha asia nykyään. Olla hetken toimeton. Tyhjä.

On niin hieno asia joogata, meditoida, olla suoranainen henkistymisen ruumiillistuma. Mutta täytyy olla aktiivisessa tilassa. Minä kävin tänään joogassa. Olen käynyt tänä vuonna siellä 174 kertaa - eikö se riitä? Niin kertoi salin avainkortin tallennukset. Olenhan nyt todistanut olevani aktiivisesti henkistynyt. Minä olen niin aktiivinen ihminen. Mutta myös niin henkistynyt. Haista home. Haistata se myös henkistyneisyydellesi.

Miksei sitä joskus saisi olla vain aivoton tyhjäntoimittaja? Tyyppi, joka istuu valuen tuijottaen tyhjyyteen ilman ajatuksen ajatusta. Ei ajatustakaan edes taivaan kauneudesta tai ruohon vihreydestä. Tai siitä, kuinka monta oksan kohtaa on kattopaneloinnissa. Täysin tyhjä. Tyhjä mieleltään, tyhjä keholtaan. Miksi se on nyky-yhteiskunnassa niin helvetin väärin?

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti