tiistai 20. tammikuuta 2015

Vanhemman vastuu lapsesta ja koirasta.

Aikuisten oikeasti. Vanhemmat. Kun harkitsette koiran ostamista perheeseen niin katsokaa jo harkintavaiheessa rotu, jonka kanssa jälkikasvunne voimat riittävät. Jos sen on pakko olla sekarotuinen niin huolehtikaa siitä, että tiedätte ettei koiran vanhemmissa ole isoja rotuja. Tai jos se iso koira on pakko saada niin hoitakaa se itse. Älkää päästäkö lapsianne sen kanssa valvomatta lenkille. Tai vaihtoehtoisesti. Kouluttakaa se niin, että lapsikin sen hallitsee. Aikuisten oikeasti.
Nuori poika lenkitti tänään KAKSI kertaa ison sekarotuisen koiran kohti autoni kylkeä. Poika käveli tien laitaa ja koira hyökkäsi kohti auton keulaa. Pysäytin auton ja kysyin osuiko koiraan. Ei kuulemma osunut. Kehoitin poikaa pitämään hihnaa lyhyemmällä ja kertomaan vanhemmilleen ettei hallitse itselleen liian vahvaa koiraa. Sain vastaukseksi ylimielisen hymyn. Poika ehti kävellä auton ohi ja kun ohitin pojan uudelleen, koira hyökkäsi jälleen tempaisten poikaa perässään. Sama näkyi toistuvan perässä tulevan auton kanssa.
Koulutan ammatikseni koiria ja perheemme "isokoira" ei ulkoile lasten kanssa. Koira saa kävellä lasten kanssa niin että kävelen itse vierellä valmiina ottamaan tarvittaessa hihnan. Lapset ulkoilevat koirien kanssa, jotka pystyvät fyysisesti hallitsemaan ja joiden käytösmallit eri tilanteissa pystyn ennakoimaan. Luotatko sinä koiraasi, kun koiran nenän edestä ampaisee jänis tai vastaantuleva koira osoittaa aggressiivisuutta? Voitko ennakoida koirasi käytöksen kyseisessä tilanteessa niin että tiedät lapsesi olevan turvassa? Voithan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti